Edellisessä blogissa kerroin mitä elämä oli. Koska elämä ei enään ole niin synkkää,voisin hieman kertoa miten toipuminen on kohdallani mennyt.
Itse olen käynyt itsehoito ryhmissä NA,GA
Täällä laitoksessa ollessani olen ymmärtänyt mitä tarkoittaa rehellisyys. Vertaistuki on se mitä me toipuvat tarvitaan.
Monta vuotta käyneenä NA:ssa ihailin ihmisiä, kuinka toiset on ollut monta vuotta jo puhtaana. Joudun palauttamaan itseni samalle viivalle muiden kanssa. Kaikki on kuitenkin lähtenyt samalta viivalta.
Semmoinen asia mistä en myöskään tiennyt on tunnelukot.
Niin paljon tietoa ja todella taitavia työntekijöitä. Mutta toipuminen vaatii oman motivaation. Vankkaa tahtoa toipumiseen. Kun oma pää on kaaoksessa on tekstikin kaaosta. Olen muutamana päivänä koittanut miettiä retkahduksia. Ja kuinka se oli jotenkin maailmanloppu.
Tiedostan tässä vaiheessa paljon puutetta miten ja millaisia työkaluja ja tietoa tarvitaan. Mitä kaikkea päässä tapahtuu ennen retkahdusta.
12-askelta ovat osana toipumisohjelmaa. Oon ite nyt miettinyt että aloitan kirjoittaa askeleita. Niin alkaa asiat aukeamaan. Toipuminen ei ole millään tavalla helppoa. Joten loppuun vielä tyynäri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti